Kirkko

Meidät vihittiin Katariinan kirkossa. Kirkko oli juuri sopivan kokoinen meidän  50 hengen hääseurueellemme, ja mikä parasta kiven heiton päässä juhlapaikastamme.

Jännitys oli kova meillä molemmilla. Sulhanen jännitti koko häissä eniten(jo häiden suunnittelu vaiheessa juuri tuota alttarin edessä olemista. Itse jännitin eteisessä suljettujen ovien takana isäni kanssa.

Yksi asia mitä jännitin kovin oli häämarssimme. Olimme sopineet musiikista kanttorin kanssa puhelimessa. Sulhasella ei ollut mielipidettä musiikista, mutta minä ehdottomasti halusin Christina Perrin kappaleen "A Thousand Years". Mistään en kuitenkaan löytänyt kyseisestä laulusta urkuversiota. Eteisessä odottaessani jännitin ja vähän kauhulla odotin musiikin alkua. Entä jos se olisikin kuulostanut aivan hirvittävältä urkuversiona!?.

Kun ovi avattiin ja musiikki alkoi soida olisin voinut alkaa vollottamaan täyttä kurkkua. Mitään yhtä kaunista musiikkia en ole eläessäni kuullut. Sitä tunnetta en unohda ikinä kun isän käsivarressa kuljen kohti tulevaa aviomiestäni. Laulun sanat soiden mielessäni. 

"Heart beats fast
Colors and promises
How to be brave?
How can I love when I'm afraid to fall?
But watching you stand alone,
All of my doubt suddenly goes away somehow.
One step closer

I have died every day waiting for you
Darling, don't be afraid I have loved you
For a thousand years
I'll love you for a thousand more"

Parempaa pappia emme olisi voineet toivoa meitä vihkimään. Pappi puhui kauniita sanoja rakkaudesta ja meidän perheestä. Hän puhui myös meidän lapsestamme eli rakkaasta koirapojastamme. Saimme myös hyvät naurut papin vitsaillessa meidän Xboxin peluusta. Lopuksi vielä saimme muistoksi vihkipuheemme tulostettuna. 

Lisäksi kirkossa oli tiedossa isäni häälahja meille. Hän oli pyytänyt vanhan ala-asteen opettajani laulamaan meille kitaran kanssa laulun "Auringon lapset".

"Syömmet linnoihin unelmien kiitää 

niin korkeana onnen hymni soi"

"Heillä aartehena kalliina on lempi rajaton.
Kaksi onnellista lasta auringon."