tiistai 5. elokuuta 2014

Hääpaikka hääpäivänä

Ihanat häät vaativat tietenkin ihanan juhlapaikan. Meidän hääpaikkamme ei olisi välttämättä vaatinut mitään koristuksia, mutta tottakai häitä varten vähän haluaa paikkoja koristaa. 



Sain ulkomaan hääohjelmia katsoessa pakkomielteen hankkia tuolinhuput myös meidän häihin. Sellaiset löytyikin edullisesti, ja kyllä ne vain  omaa tunnelmaansa tilaan tuovat.

Pöytäkukat olivat kaikki luonnon antimia ja tarkoituksellisesti osassa pöydissä oli erittäin siistit ja huolitellut kimput ja osassa taas enemmän luonnon rönsyilyä. Kokonaisuutena toimi mielestäni erittäin hyvin.


 
Pienet söpöt maalaustelineet osoittivat pöytien numerot ja vieraille paikan näyttäjänä toimivat pienet hevoskärryrasiat, joiden sisältä löytyi meidän lahja vieraille, ja yksi illan ohjelma numero. Kenopeliin lipukkeet, jotka oli kääritty muumi-mietelauseisiin.






sunnuntai 3. elokuuta 2014

Kirkko

Meidät vihittiin Katariinan kirkossa. Kirkko oli juuri sopivan kokoinen meidän  50 hengen hääseurueellemme, ja mikä parasta kiven heiton päässä juhlapaikastamme.

Jännitys oli kova meillä molemmilla. Sulhanen jännitti koko häissä eniten(jo häiden suunnittelu vaiheessa juuri tuota alttarin edessä olemista. Itse jännitin eteisessä suljettujen ovien takana isäni kanssa.

Yksi asia mitä jännitin kovin oli häämarssimme. Olimme sopineet musiikista kanttorin kanssa puhelimessa. Sulhasella ei ollut mielipidettä musiikista, mutta minä ehdottomasti halusin Christina Perrin kappaleen "A Thousand Years". Mistään en kuitenkaan löytänyt kyseisestä laulusta urkuversiota. Eteisessä odottaessani jännitin ja vähän kauhulla odotin musiikin alkua. Entä jos se olisikin kuulostanut aivan hirvittävältä urkuversiona!?.

Kun ovi avattiin ja musiikki alkoi soida olisin voinut alkaa vollottamaan täyttä kurkkua. Mitään yhtä kaunista musiikkia en ole eläessäni kuullut. Sitä tunnetta en unohda ikinä kun isän käsivarressa kuljen kohti tulevaa aviomiestäni. Laulun sanat soiden mielessäni. 

"Heart beats fast
Colors and promises
How to be brave?
How can I love when I'm afraid to fall?
But watching you stand alone,
All of my doubt suddenly goes away somehow.

One step closer

I have died every day waiting for you
Darling, don't be afraid I have loved you
For a thousand years
I'll love you for a thousand more"


Parempaa pappia emme olisi voineet toivoa meitä vihkimään. Pappi puhui kauniita sanoja rakkaudesta ja meidän perheestä. Hän puhui myös meidän lapsestamme eli rakkaasta koirapojastamme. Saimme myös hyvät naurut papin vitsaillessa meidän Xboxin peluusta. Lopuksi vielä saimme muistoksi vihkipuheemme tulostettuna. 

Lisäksi kirkossa oli tiedossa isäni häälahja meille. Hän oli pyytänyt vanhan ala-asteen opettajani laulamaan meille kitaran kanssa laulun "Auringon lapset".


"Syömmet linnoihin unelmien kiitää 
niin korkeana onnen hymni soi"
"Heillä aartehena kalliina on lempi rajaton.
Kaksi onnellista lasta auringon."





lauantai 2. elokuuta 2014

Häiden lopullinen budjetti!

Meidän häiden lopullinen budjettilaskelma on nyt lisätty tuonne ylös ↑ . Ihan alle 2000 euroa ei loppusummasta tullut, mutta hyvin lähelle päästiin. Lopullinen summa häille, hääkirppiksen jälkeen, oli 2238€. :) Ja tähän summaan tosiaan kuului myös sormuskin eli kaikki muu paitsi häämatka.

Olen kyllä iloinen ja ylpeä itsestäni (ja tottakai miehestäni, joka oli ainakin henkisenä tukena koko ajan), että pystyimme järjestää unelmien päivän pienellä rahalla. Vaivannäköä se tottakai vaati, mutta vaikka olisimme lisänneet 10 000 euroa vielä budjettiin, ei päivästä olisi voinut tulla yhtään sen ihanampi ja täydellisempi, kuin se oli! Ja vieraat, jotka kuulivat budjetistamme eivät vieläkään usko sen pitävän paikkansa. :)


keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Piiitkästä aikaa...

Ensimmäinen vuosipäivä takana! Omat vuosi sitten vietetyt häät siis vahvasti mielessä, ja vihdoin nyt lomalla tuntuu, että olisi oikeasti aikaa taas päivittää blogia.

Vuosi sitten häiden jälkeen fiilis oli mitä mahtavin ja useamman kuukauden kuljin hymyssä suin tuijotellen vain sormuksiani. Vaikka hää-aika oli mitä ihaninta aikaa, paluu arkeen oli syksyllä raadollisen todellinen. Todella tuntuu, että tämä kesäloma on nyt ainut hetki koko menneenä vuotena kun ehdin edes ajatella blogia. Tarkoituksena olisi siis nyt saada väsättyä tänne pientä koostetta meidän häistä.

Lisäksi blogia sai minut päivittämään pienoinen niin kutsuttu "post-wedding blues" -tunne. Omat häät on jo takana ja kaikilla muilla vasta edessä. Nyyh! :,( Tulee ihan tyhmä olo, mutta en voi tunteilleni mitään.


Onko kellään muulla ollut samanlaisia tuntemuksia kun minulla ja Monicalla?